Agility vaatii agilityohjaajalta nopeita jalkoja, ketteryyttä, koordinaatiota ja hyvää reaktiokykyä. Jokainen agilityohjaaja varmastikin allekirjoittaa edellisen lauseen, mutta mistään edellä mainituista ominaisuuksista ei juurikaan ole hyötyä, mikäli ohjaajalla ei ole ajatus ja keskittyminen mukana siinä, mitä ollaan tekemässä.
Agility on siitä mielenkiintoinen laji, että nopeiden juoksu- ja ohjaamissuoritusten lisäksi ohjaajalta vaaditaan monia kognitiviisia taitoja. Agilitykilpailuissa uuden radan omaksumiseen ja mieleen painamiseen on ohjaajalla aikaa vain lyhyt hetki, yleensä joitakin minuutteja. Muutamassa minuutissa tulisi kyetä hahmottamaan rata kokonaisuutena, tehdä päätökset ohjausvalintojen suhteen, arvioida niitä suhteessa omiin ja koiran taitoihin ja vielä luotsata koira omalla starttivuorollaan radan läpi sujuvasti ja virheettömästi. Kilpailuissa ei ole uusintamahdollisuutta, joten rata on saatava kerralla purkkiin. Radalla ohjaajalta vaaditaan 100% keskittymistä ja yllätyksiä tulee aina. Ohjaajan taidot mitataankin usein siinä, miten hän näissä yllättävissä tilanteissa reagoi.
Hyvä agilityohjaaja on tarkkaavainen, havaitsee, ajattelee
ja osaa tehdä päätöksiä sekunneissa.
Ohjaamissani Fysio Unleashin agilityohjaajien fysiikkatreeneissä yhdistän fyysisten taitojen harjoittelemiseen AINA myös kognitiivisten taitojen harjoittelua liikkumisen ja motoristen harjoitteiden ohella. Kognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä tarkkaavaisuutta, havaitsemistaitoa, nopeaa päätöksentekotaitoa ja nopeaa ajattelutaitoa liikkumisen aikana. Rataantutustumisesta ja etukäteissuunnittelusta huolimatta agilityohjaajan toiminta radalla perustuu vahvasti eri aistien avulla tehtyihin havaintoihin, joiden perusteella tulee ratkaista salamannopeasti radalla eteen tulevia tilanteita.
Siinä missä pikajuoksijan kannattaa harjoitella treenikaudella räjähtäviä lähtöjä lähtötelineistä ja suoraa reaktiokykyä. Agilityohjaajalle suorasta reaktiokyvystä on toki hyötyä, mutta agilityohjaajan kannattaa harjoitella reaktiokykyä hieman eri keinoin, sillä agiohjaajan kannalta olennaisempaa on mm. hyvä valintareaktionopeus.
Mikä on ero suoran reaktionopeuden ja valintareaktionopeuden välillä?
Pikajuoksija tietää, että lähtölaukauksen kuulleessaan, hänen tulee reagoida mahdollisimman nopeasti lähtemällä pinkomaan eteenpäin = Pikajuoksijalla on yksi toimintamalli ja tehtävä. Tällöin puhutaan pikajuoksijan kohdalla suorasta reaktionopeudesta. Agilityohjaajalta puolestaan vaaditaan kykyä juosta nopeasti, mutta myös vikkelää reagoimista erilaisissa tilanteissa, joissa ärsykkeet voivat vaihdella. Se mitä ärsykkeen jälkeen tapahtuu ja miten ohjaaja toimii – riippuu ärsykkeestä. Tätä kutsutaan valintareaktionopeudeksi.
Koira saattaa edetä hyppyesteen väärälle puolelle, jolloin agilityohjaajan on nopeasti valittava toimintamalli pelastaakseen tilanteen. Riippuen tilanteesta ohjaajan tulisi nanosekunneissa tehdä päätös, miten hän aikoo reagoida ja ratkaista tilanteen, tietämättä etukäteen millaisia tilanteita eteen tulee. Jokainen agilityohjaaja on vastaavassa tilanteessa joskus ”jäätynyt” kesken radan ja pää on tyhjentynyt ideoista, mitä tehdä, sillä alkuperäinen toimintasuunnitelma ei toiminutkaan. ”Jäätyminen” on todella inhimillistä ja sitä tapahtuu kaikille! Taitava agilityohjaaja, jolla on lisäksi erinomainen valintareaktiokyky – kykenee tekemään nopeasti päätöksiä, miten toimia viisaasti erilaisissa yllättävissä tilanteissa, joita radalla tulee vastaan. Ja ei hätää, tätä taitoa voi harjoitella ja siinä voi kehittyä paremmaksi.
Miten valintareaktiokykyä kehitetään?
Tapoja kehittää valintareaktiokykyä on monia. Voidaan harjoitella nopeaa reagoimista erilaisiin käsimerkkeihin, äänimerkkeihin tai värikoodeihin, joille voidaan sopia vaihtelevia merkityksiä. Eri värisille papereille voidaan sopia erilaisia toimintamalleja, esim. kaverin heilutellessa sinistä paperia – voidaan sopia sen tarkoittavan maksimaalista juoksusprinttiä, kun taas keltainen paperi voi tarkoittaa kyykkyhyppyä. Vain taivas ja kekseliäisyys on rajana valintareaktiokyvyn harjoittelussa. Harjoittelun pääideana on harjoitella mahdollisimman vikkelää reagointia vaihteleviin ennalta arvaamattomiin ärsykkeisiin, jotta vastaava nopea reagointi onnistuisi myös agilitykentällä.
Reaktiokyvyn ja nopeusvoiman harjoittelu lisää hermotusta, elastisuutta ja reaktiivisuutta. On hyvä muistaa, että kun harjoittelu tehdään maksimaalisella liikenopeudella, toistomäärän on oltava vähäinen, vain 1 – 10 , sillä vaikka nopeat lihassolut tuottavat paljon voimaa lyhyessä ajassa, ne myös väsyvät helposti. Lihasväsymys puolestaan altistaa helpommin tuki- ja liikuntaelinvammoille. Palautusaika harjoittelusarjojen välissä kannattaa tämäntyyppisessä harjoittelussa pitää pitkänä eli n. 120 – 240 sekuntia. Nämä ovat karkeita suuntaviivoja lyhyesti kerrottuna, joten muista huomioida myös aikaisempi harjoittelutaustasi ja omat tuntemuksesi. Älä epäröi konsultoida ammattilaista, jos jokin mietityttää. Kognitiivisten lajitaitojen harjoittelu on hyödyllistä, mutta ennen kaikkea hauskaa!
On siis hyvä muistaa, että kun puhutaan agilityohjaajan fysiikkaharjoittelusta, kyse ei ole aina vain voima-, nopeus- tai kuntoharjoittelusta. Agility on niin upea ja monipuolinen laji, että agilityohjaajan fysiikkaharjoittelu voi pitää sisällään todella paljon muitakin osa-alueita ja mahdollisuuksia!
Kirjoittaja
Olen Kaisa Urbanus, fysioterapeutti, koiranohjaajien fysiikkavalmentaja, eläinfysioterapia-opiskelija ja agilityurheilija. Kirjoittelen blogissa ajatuksiani agilitystä ja fysioterapiasta sekä näiden maailmojen kohtaamisesta.